Profile Picture

Know me

Senja, 20 years old, Helsinki/Finland
Read more...
Sponsors, collaborations...
Terms of Use...

Find me

Email me Facebook Twitter Pinterest Google Plus flickr

Follow me

Follow Puukengät

Friday, November 25, 2011

Vieraskynässä D - D as a guest blogger

Buttermilk Bisquits -blogissa on ollut muutaman kerran Bisquitin miehen kirjoittamia mahtavia tekstejä, ja inspiroiduin niistä sen verran, että pyysin tuota omaa hollantilaistani kirjoittamaan jotakin pientä tänne minun ja toivottavasti myös teidän iloksenne. Suomeksi hän ei kuitenkaan halunnut ruveta kirjoittelemaan (höh, sanon minä), joten ihan englannilla mennään..


At the Buttermilk Bisquits blog there have been couple really awesome posts by the Dutch husband of the Finnish Bisquit and I was so inspired by them that I asked my own Dutchman to write a little something here for my and hopefully your pleasure. He didn't want to write in Finnish though (too bad for me, but good for you who don't speak Finnish) so it's all in English:

At the kind request of Miss S here, finally a post by the infamous D. I’m here today to share my experiences on Finland, Helsinki region in particular, with you, from a 20-year-old Dutchman’s point of view. Here we go...


Up until now, I’ve been to Finland 4 times. First time was in June, right after my 19th birthday. A mid-summer visit followed short after in August, a cold one in late October/early November and a wintery 11-day sleepover in February to top it off. Good thing I signed up for that Flying Blue membership at KLM... I’ve got quite some miles saved up already.


My favorite stay was in February. I like snow, I like winter and I like cold weather. Simple as that. Helsinki was covered by about half a meter of snow and temperatures got as low as minus 24 ºC. (about -11 ºF) The Finns are obviously more experienced when it comes to winter and snow. All cars have proper winter tires, roads are mostly clean; they even keep the airport going (translated from Dutch) when the whole of Europe is having problems.



The most memorable visit was the first one, the one where I was greeted by S and company. Picked up from the airport, driven into a beautiful city that was completely unknown to me at that point, driving past old and new, gorgeous cathedrals and shabby 80’s concrete blocks, amazing green fields, a limitless amount of trees, a harbor that was quite the size and shopping streets with all the major brands, including the cozy Iittala store on Pohjoisesplanadi, which I eventually did visit in February.


The one thing that spoke to me while wandering around the city center was the accessibility of everything. Everything is within walking distance. From the railway station to the Uspenski cathedral near the harbor is a 15 minute walk. You can walk from square to square and it’s almost impossible to get lost. Whichever way you go, you’ll either hit a major road or you meet the water. Perfect.

Tuesday, November 22, 2011

Kahden tulen. . . ei kun siis maan välissä

Hoorn vuosi sitten, kuva lainattu D:n valikoimista D:n luvalla

Viime visiitillälläni Alankomaihin, vierailuni viimeisenä iltana, istuimme ruokapöydän ääressä illallisen jälkeen D:n, D:n siskojen ja äidin kanssa. Keskustelimme siinä sitä sun tätä, lähinnä maahanmuuttoon liittyviä laillisia käytäntöjä koskien. Tuleva anoppini oli jo aiemmin sinä iltana todennut, että minun ja D:n pitäisi lopettaa kokonaan englannin puhuminen ja siirtyä käyttämään pelkkää hollantia kommunikointimme välineenä. No, mainitsinpa siinä, että jos joskus hankimme lapsen/lapsia D:n kanssa, lapsi tulisi saamaan automaattisesti Suomen kansalaisuuden, mikä tietysti herätti kiivastakin keskustelua, Alankomaissahan kun ollaan hyvinkin kielteisiä kaksoiskansalaisuuksia kohtaan.

Samalla rupesin miettimään, että jos joskus haluaisin Alankomaiden kansalaisuuden, joutuisinko luopumaan Suomen kansalaisuudesta. Olisinko valmis siihen? Kyse olisi kuitenkin vain laillisista asioista, mutta silti ajatus Suomen kansalaisuudesta luopumisesta vähän tökkii. Ehkä asia ei ole vielä tällä hetkellä kovin ajankohtainen, mutta vastareaktiona tulevan anoppini "pakko-hollantilaistamiseen" olen viime aikoina pyrkinyt erittäin ahkerasti opettamaan D:lle suomea, ja pidän tiukasti kiinni tämän hetkisestä suunnitelmasta viettää joulu Suomessa. D onneksi on ollut innoissaan, hänen äidilleen emme ole vielä asiasta kertonut, viikon reissu Suomeen syntymäpäiviäni ja lakkiaisiani juhlimaan oli jo sen verran kova pala, D:han missaa nyt Sinterklaasin. (ei haittaa, huomauttaa D joka kerta kun asiasta mainitsen)

Helsinki vähän yli vuosi sitten

Kysehän ei siis ole siitä ettenkö pitäisi Alankomaista. Päin vastoin, pidän maasta oikein paljon, mutta pidän myös Suomesta, ja toisaalta en pidä kummastakaan maasta. Kummallakin on omat hyvät ja huonot puolensa, ja siinä mielessä sanonta "matkailu avartaa" on totisen totta: matkustamalla, ja etenkin asumalla ulkomailla vaikka ihan vain pari kuukautta, oman maan viat ja huonot puolet näkee aivan eri valossa kuin aiemmin. Sama koskee Alankomaita. Vertaan sitä jatkuvasti Suomeen, ja Suomea Alankomaihin. Välillä toivoisin, että jossain olisi maa, josta löytyisi kummakin hyvät puolet yhdistettynä toisiinsa, mutta kaikkea ei voi saada.

Ehkä jatkuva vertailu on syynä siihen miksi koen itseni vähän ulkopuoliseksi sekä koto-Suomessa että Alankomaissa. Suomessa kaipaan Alankomaihin ja Alankomaissa kaipaan Suomeen. Eli tavallaan todella elän kahden maan välissä, mikä on kohtuullisen rasittavaa. Haluaisin mielelläni löytää paikan, jota voisin todella kutsua kodiksi. Nykyinen tilanne ei tietenkään auta, kun tunnen itseni kiertolaiseksi, vaikka olenkin tervetullut isovanhempieni kotiin. Tammikuussa pitäisi muuttaa Alankomaihin, mutta asuntoa ei ole vieläkään tiedossa (vaikka muutama vaihtoehto löytyykin) ja työpaikkakin pitäisi hankkia.

Muutto Alankomaihin pelottaa, ja vaikka haluankin sitä, välillä mietin, että jäisinkö kuitenkin Suomeen. Suomessa en kuitenkaan voisi opiskella haluamaani alaa, ja toiset kaksi vuotta kaukosuhteessa eivät houkuttele. Muutenkin Suomen tämän hetkistä taloudellista ja poliittista tilannetta miettien tuntuu, että nyt on paras hetki lähteä, ennen kuin asiat kääntyvät vielä pahempaan suuntaan ja maastamuuttaminen vaikeutuu. Ja totuushan on, että opiskelijana on helpoin lähteä ulkomaille, etenkin kun vielä näillä näkymin tulen saamaan opintotuen Suomesta.

IJsselmeer viime kesältä

Perheen ja ystävien taaksejättäminen on tietenkin ikävää, vaikka yhteyttä voikin pitää facebookin ja skypen ja sähköpostin välityksellä. Oma perhe on vioistaan ja ongelmistaan huolimatta oma perhe, heidän kohdallaan tietää mitä odottaa, ja heidän voi luottaa olevan tukena, tai ainakin sanovan oman mielipiteensä. Minun perheessäni asioista puhutaan, toisinaan vähemmän aikuismaisesti, mutta D:n perheessä kommunikaatio sujuu vähän eri tavalla. Pidän hollantilaisesta perheestäni, mutta en ole heidän kanssaan täysin samalla aaltolinjalla, ja usein tuntuu, että D:n vanhemmat olisivat mieluummin nähneet poikansa valitsevan jonkun "normaalin" hollantilaistytön.

En siis aina tunne itseäni kovin tervetulleeksi perheeseen, ja pari kertaa olen saanut ihan suoraan kuulla etten kuulu perheeseen. Toisaalta tiedän ettei kyse olisi siitä, että D:n perhe ei pitäisi minusta. Joka tapauksessa D:n perhe ei ole viime aikoina ollut kovin kannustava, ja suoraan sanottuna asia ei ole ainakaan vähentänyt pelkoa muuttaa pois Suomesta.

Töölönlahti kesäkuussa 2010

Kuitenkaan en voi muuttaa D:n perhettä, voin vain yrittää muuttaa suhtautumistani heihin, voin yrittää löytää keinoja sujuvaan kanssakäymiseen. Toisaalta toivoisin, että toiseltakin puolelta jokea rakennettaisiin siltaa, D:n perhe ei ole vielä kertaakaan osoittanut mitään intoa tulla käymään Suomessa, lukuunottamatta D:n isovanhempia, jotka kävivät Suomessa vuosi sitten. Omalla perheelläni ei ole taloudellisia mahdollisuuksia tulla käymään vaikka halua löytyisikin.

En ole siis ainoastaan kahden maan välissä, vaan myös kahden suvun välissä. Toisaalla on oma perheeni ja sukuni ja heihin liittyvät velvoitteet ja toisaalla D:n perhe ja heihin liittyvät velvoitteet. Minua vedetään kahteen suuntaan, ja toisinaan tuntuu, että aivan liian lujaa. Viime aikoina olemme D:n kanssa puoli-tosissamme miettineet, että muuttaisimme Grönlantiin tai jonnekin kauas pois kaikista enemmän tai vähemmän rasittavista perheenjäsenistä. Vaikka toisaalta sittenhän heitä juuri tulisikin ikävä...

(Kiitos vielä kertaalleen champagnelle juttuideasta, olinkin jo jonkin aikaa pohtinut asiaa itsekseni)

Saturday, November 19, 2011

Almost done with school & what would you like to read about?



Loppuspurtti lukion suhteen on nyt alkamassa oikein toden teolla, yo-tulokset saapuivat siis eilen ja E sieltä sitten tuli. En ole mitenkään pettynyt, vaikka se toinen L olisikin maistunut mukavalta. Ensi viikolla on tarkoitus saada kaikki loput kurssit päätökseen, eli luultavasti tulee tehtyä muutama "yövuoro" koulutehtävien suhteen, kiire ja pakko kun sattuvat olemaan parhaat motivaation reseptit minun kohdallani.

Vajaat yksitoista päivää D:n saapumiseen, tänään on kummitäti perheineen vierailemassa täällä isovanhempieni luona ja kokeilemme kakkureseptiä, joka ehkä saattaa päättyä ylioppilasjuhlieni tarjoilupöytään.

Näitä kouluaiheisia postauksia on ollut aika lailla viime aikoina, enkä ole varma ovatko ne niin kiinnostavia muille kuin minulle, eli kysynkin nyt jos teillä hyvät lukijat, olisi jotain toiveita näiden postausten suhteen.

--

So finally I'm almost done with my high-school: the final results of my matriculation examinations came yesterday, and I got an eximia cum laude (equivalent to a 9 or B, depending on where you're from) on Finnish & Literature and let's just say I'm not exactly disappointed. I plan to finish all of the remaining school work during the following week so I'll be pulling a couple all-nighters since rush and approaching deadline are the best sources of motivation for me.

Less than 11 days until D is here, and today my godmother is visiting with her family. We're trying out a new cake-recipe, which might end up being served at my graduation party.

I've been posting a lot about school lately, and I'm not sure if it's very interesting to anyone else than me, so I'd like to ask you my readers: what would you like to read about in my blog?

Monday, November 14, 2011

Maanantai - Monday




Kuvat/Pictures: weheartit


Uusi viikko on taas alkanut, tällä kertaa mukavasti kello kuuden herätyksellä (haukotus!), kun piti rientää kahdeksaksi labraan verikokeisiin. Yleensä en ole kovin neulakammoinen, mutta nyt oli sitten vähän heikko olo ja päädyin jopa vetämään käden turvaan ennen kuin neula pääsi liian lähelle. Onneksi sattui kohdalle todella mukava näytteenottaja, joka sitten sääli minua, ja vaihtoi nk. perhosneulaan, joka on ohuempi. Ei se yhtään vähempää nipistänyt, mutta ajatus oli kaunis. Lähdinkin sitten labrasta aika hyvällä tuulella metsästämään aamiaista, joka sitten löytyi koulun läheisestä Picnicistä. Aamiaisen jälkeen sitten kipaisin koululle tekemään uskonnon kokeen, nyt on sitten sekin kurssi pulkassa. Enään puolitoista biologian kurssia, yksi fysiikan kurssi ja yksi historian kurssi jäljellä, sitten onkin lukio läpäisty.

Viikonloppu meni ihan mukavasti huonetta siivotessa, ja eilen sitten vietettiin isänpäivää täällä isovanhempien luona, tädit tulivat käymään, syötiin kakkua ja juteltiin. Omalle isälle laitettiin sitten myös isänpäiväterveiset, hän kun oli töissä. Ainoa ikävä puoli viikonlopussa oli (ja on muuten edelleen) kauhea niskakramppi, koko vasen puoli niskasta on totaalisen jumissa, enkä voi vieläkään kääntää kunnolla päätä vasemmalle. Venyttely eikä sauna eikä lämmin kaurapussikaan ole auttanut, en oikein tiedä, että mitä tässä pitäisi tehdä kun yöunetkin kärsivät kivun takia.

Tänään olisi vielä tarkoitus tehdä biologiaa, jos nyt saisi sen kurssin pakettiin ja lähetettyä opettajalle niin saisi sovittua siihenkin sen koepäivän. Pakkoa sanoa, että en ole hirveästi jaksanut kokeista stressata, menevät miten menevät, pääasia on että menevät läpi... Keskiviikkona taas koululle tapaamaan opettajia, jospa ne yo-tuloksetkin olisivat siellä, kun huhujen mukaan niiden pitäisi tulla tällä viikolla...

Niin joo, asukuvia ei ole hirveästi näkynyt, mutta valoa ei oikein riitä kuvien ottamiseen silloin kun oikeasti pukeudun niin että asua voisi esitellä julkisesti... Kuvia tulee varmasti enemmän sitten, kun D saapuu tänne kameransa kanssa 30. päivä. Lentoliput on nyt varattu, herra on Suomessa 30/11 - 07/12... Vähän päälle kaksi viikkoa ja pääsen taas odottamaan lentokentällä, iiks!

--

So, another week has begun, this time with my alarm clock going off at 6 am (yawn) because I needed to drag myself to the doctor's office by 8 o'clock to get blood tests taken. Normally I'm fine with blood tests but this time I was almost fainting and I actually drew my arm away when the lady approached me with the needle. Luckily the lady was very nice and understanding and she gave me a moment to calm down, while she switched to a thinner and shorter needle. It didn't pinch any less than a normal needle, but it was very sweet of the lady... some other person could've just grabbed my arm tighter and get it done and over with... Anyways, I left the doctor's office in a good mood, and I went on to search a place for breakfast, which ended up being a cafe close to my school. After breakfast I hurried to school to finally finish off the Religion course, now all I have left is 1,5 Biology courses, one Physics course and one History course. Then I'll be done with high school for good... (about the time too)

I spent my weekend cleaning up my room, and on Sunday we celebrated Father's day (yup, in Finland we celebrate it in November) at my grandparent's. My aunts came over, and so did my tiny cousins, they're such little cuties, and we had fun eating cake and talking. Of course I sent a "Happy Father's Day" message to my dad as well, he was working so I didn't go for a visit. The only bad thing about last weekend was (and still is) the awful neck pain I have going on. The whole left side of my upper back is jammed and I still can't turn my head to left. Nothing seems to help, stretching, sauna, warm bean bag, all just gave me some momentary relief. I wonder what to do next, as I can't even sleep properly because of the pain.

Today I'm supposed to work on my Biology assignments, so that I can hand them in and schedule the exam date. I must confess I haven't really bothered to stress about actually learning the stuff, I just want to get it done so that I'll get my course mark... I'm going to school on Wednesday to meet up with teachers, and hopefully the official results on the matriculation examinations will be there too, as the rumour says that they should be out this week...

Oh, and in case you have been wondering, no, I haven't been posting any outfit pictures since it tends to be too dark to take any pictures when I'm actually dressed up so that the outfit can be shown to the public... You'll get pictures when D comes to Finland in the end of the month. He booked the flights during the weekend and he'll be in Finland from Nov 30 till Dec 7... It's just a little over two weeks until I'll be waiting for him at the airport, eek!

Friday, November 11, 2011

Kiireinen viikko - Busy busy week






Kaikki kuvat/All pictures: weheartit

Eipä tässä muuta kuin vähän tunnelmia viikostani kuvien muodossa. Puolet kaikista kurssitöistä takana, pakko sanoa, että olen aika tyytyväinen itseeni... Se, että tietää viimein saavuttavansa jotain kaikista epäilyistä ja esteistä huolimatta on aika mahtavaa...

--

Just my week in random pictures. I've managed to tackle half of all the schoolwork I'm supposed to get ready by the end of this month in a mere week, not bad... The realization that you are achieving something despite of all the trouble and obstacles on your way is pretty amazing...

Monday, November 7, 2011

Sleeping beauty




Kuvat/Pictures: weheartit

Viime aikoina unentarpeeni on kasvanut aivan järjettömiin mittoihin: voisin nukkua 12-14 tuntia päivässä ellei minua tultaisi puolen päivän jälkeen herättämään. Ei auta vaikka kuinka laittaisi herätyskellon soimaan, jos minun ei ole pakko lähteä minnekkään, laitan vain herätyksen pois päältä ja jatkan nukkumista. Toisaalta jos saan itseni ylös sängystä ennen puolta päivää kroppani protestoi "aikaista" herätystä vastaan kohonneella pulssilla, huonovointisuudella ja ruokahaluttomuudella.

Tosin ruokahalu on ollut muutenkin aika nollalukemissa viime aikoina, tuntuu että ei ole koskaan nälkä. Ainoa mikä oikeastaan menee alas on kevyt, makea ja kylmä ruoka, esimerkiksi kylmä riisipuuro, tai rahka, tai salaatit. 

Tuntuu vähän kuin kroppani olisi jonkinlaisessa talviuni-tilassa, eikä asiaa auta, että aurinko laskee jo iltapäivällä. Iltaisin sitten yritän pitää itseäni hereillä väkisin, että en missaisi ihan koko päivää, ja sitten seuraavana aamuna onkin taas vaikeampi herätä. En ole koskaan ollut aamuihminen, mutta tämä horrostaminen on jo omastakin mielestä hiukan rasittavaa...

--

Lately my need for sleep has grown into some crazy amounts: I could sleep 12-14 hours a day if I wasn't woken up around noon. Setting up my alarm is no use, because if I have no obligations that day, I just turn off the alarm and sleep some more. On the other hand, if I manage to get up from my bed before noon, my body will protest the "early"wake-up with racing heartbeat, nausea and lack of appetite.

The lack of appetite is something I've been experiencing a lot lately, I feel hungry, rarely, almost never. The only things that actually go down without making me feel queasy are light, sugary and cold foods, such as cold rice porridge, custards and salads.

It seems like my body thinks it's supposed to be hibernating, and the fact that it gets dark already in the afternoon doesn't help a single bit. I have to force myself to stay awake during the evenings so that I wouldn't miss the whole day, and the next morning it's even harder to get myself to wake up. I have never been a morning person, but this lethargy is starting to get on my nerves as well...

Saturday, November 5, 2011

YO-laketti - Something different for my graduation



Minullahan on jo mekko valmiina juhlia varten, ostin sen jo elokuussa Amsterdamista Laura Dols -liikkeestä, mutta mietin tässä kampausta ylioppilasjuhlia varten, ja tajusin, että ylioppilaslakki ei todellakaan sovi tyyliini. Vielä kun lisätään soppaan se, että minua ei missään vaiheessa virallisesti lakiteta, niin päädyin sitten siihen tulokseen, että en osta perinteistä lakkia ollenkaan, vaan hankin Kirsi Nisosen suunnitteleman YO-laketin. Kun kerta nyt muutenkin vedetään tällä omalla linjalla näiden opintojen suhteen, niin vedetään sitten hatunkin suhteen... (vaikka ei tuo YO-laketti taida enään niin uusi juttu olla, mutta on se kuitenkin vähemmän perinteinen kuin tuo tavis lakki)

--

I already have the dress for my graduation party, I bought it in August from Laura Dols in Amsterdam, but as I was trying to figure out a nice hairdo to go with the traditional student's hat, I realized that the hat is not my style at all. And since I'll never actually attend the official graduation ceremony, I decided that I won't get that hat at all, I'll just get myself this cute hairpiece designed by Kirsi Nisonen. It's a modern take on the traditional hat, and it gives me so much more liberty with my hairstyle... And with my studies and graduation going a bit more unconventionally anyways, why not go different with the hat too? (although the headpiece is kinda overly hyped by now)

And for comparison, below a picture of the traditional hat:

Friday, November 4, 2011

Koulukirjoja ja teetä - School books and tea



Paita/Shirt: second-hand, Hame/Skirt: H&M, 
Villasukat/Woolen socks: isoäidin kutomat/knitted by my grandmother
Huivi/Scarf: SIX


Tässäpä tämän päivän asua ja ohjelmaa... Eli koulutöiden parissa menee tämäkin päivä, onneksi on musiikkia, teetä ja isoäidin leipomaa puolukkapullaa. 

Tänään saapui myös paketti Alankomaista, kukkasipuleita D:n isovanhemmilta minun isovanhemmilleni ja D oli laittanut mukaan minulle viisi pussia haudutettavaa teetä. Vielä en niitä ole päässyt testaamaan, mutta etenkin piparminttutee kiinnostaa kovasti. Nyt kuitenkin mennään ihan tyypillisellä mansikkatee linjalla, toin nimittäin viime tammikuussa Alankomaista kymmenen pakettia mansikkateetä, koska Suomesta en ole tähänkään päivään mennessä löytänyt yhtä hyvää mansikkateetä. Ja tuttu maku muistuttaa minua Alankomaista ja helpottaa ikävää.

Koulutöiden suhteen toivon edistyväni tänään niin, että saan tehtyä muutaman luvun verran matematiikan tehtäviä, ja toivon myös saavani tehtyä kaikki biologian kakkoskurssin tehtävät. Eilen sain vihdoin kemian ykköskurssin päätökseen, tänään pitäisi vielä ottaa yhteyttä muutamaan opettajaan, että saan kokeet ymv. sovittua... Se kadonnut opiskelumotivaatio taisi vihdoin palata, nyt kun voi jo suunnitella ylioppilasjuhliakin...

--

Here's today's outfit and program... I'll be occupied with school work today as well, thank god for music and tea and thank my grandmother for her delicious lingonberry pie.

A package from the Netherlands arrived today as well: flower bulbs from D's grandmother to my grandmother, and D had put some tea in there for me. I haven't had the chance to try them out yet, but I'm excited about the peppermint tea... But right now I'm drinking strawberry tea, as usual. Last January I brought about ten boxes of strawberry tea with me from the Netherlands, and I still haven't found that lovely strawberry tea in Finland. Besides, the familiar taste reminds me of the Netherlands (and D) and makes the longing a bit more bearable.

What it comes to my school work, I hope to get about 20 or so Maths exercises done, and I also intend to get the Biology exercises finished. Yesterday I finished the Chemistry course, and today I should contact couple teachers about the exams and all that... Seems like I've found my motivation again, now that I can actually start planning my graduation party...

Wednesday, November 2, 2011

Good and bad news (and bad picture quality)

Kaikki/Everything: H&M

Okei, tiedetään, iPhone 3Gn kameran kuvanlaatu on aivan järkyttävää, mutta laitetaanpa nyt keskiviikon kunniaksi oikein harvinaisen huonolaatuinen kuva... 

--

Okay, everyone knows it already: the camera for iPhone 3G sucks big time, but let's post the worst-quality picture in a while to cheer up your Wednesday...





Muuten päivä on ollut varsin loistava: kävin tänään koululla ryhmänohjaustuokiossa ja tervehtimässä opinto-ohjaajaani *krhm* pienen tauon jälkeen. Sain sitten sekä hyviä että huonoja uutisia: en voi saada ylioppilastutkintotodistusta ilman lukion päättötodistusta eli en voi osallistua koulun lakkiaisiin (tässä siis huonot uutiset) mutta saan sekä ylioppilastutkinto- että lukion päättötodistuksen heti kun olen suorittanut uupuvat kahdeksan kurssia. Eli toisin sanoen vaikka jo marraskuun lopulla jos opiskelen yötä päivää. Tuntuu hyvältä kun ei ole nyt stressiä todistuksista, saan ne aikataulun mukaisesti, sillä minulla ei ole kuin ehkä neljä kurssia suoritettavana alusta loppuun, lopuista puuttuu vain koe tai jokin tehtävä. Ainoa miinuspuoli on tietenkin se, etten pääse lakitettavaksi koko koulun edessä, mutta voin aina ostaa itselleni hatun joka tapauksessa, ja juhlat tietysti pidetään.

Kaikista paras asia tänään oli kuitenkin äidinkielen yo-kokeen alustavien pisteiden löytäminen: mahdollisista pistelaskuista/nousuista huolimatta tulen saamaan vähintään eximian! Eli toisin sanoen laudaturina lähti, mutta en nuolaise ennen kuin tipahtaa... Virallisia tuloksia saankin sitten odotella marraskuun 20. päivän tienoille asti, mutta olen jo nyt aivan onnessani ja vaihteeksi tyytyväinen itseeni...

--


Apart from the picture my day has been pretty great: I went to school today to see my home-class teacher and study counsellor first time in a *cough* short while. I got both good and bad news: I can't get the matriculation examination diploma without the general upper secondary school certificate thus I will not be allowed to take part in the graduation ceremony at school (that's the bad news) but I will get both diplomas as soon as I have passed the eight remaining courses, which means that I can get them as soon as end of November if I start studying like crazy. It feels great to be free of that stress, and now I can actually concentrate on doing my school work instead of worrying whether or not I'll be able to pull it off in time. The best part is that I will get everything done as I planned and when I planned to get it done and people won't have to complain or stress me out even more about it. I will graduate in time, just without the graduation ceremony, which is of course a shame, but hey, I'll buy that hat anyways and I'll most certainly have a party. I've deserved it.

But the best thing for last: I got the points my teacher had given on my Finnish matriculation examinations, and even if the official score is lower/higher, I'm going to get at least an eximia cum laude! So in other words: my exam left my school as a laudatur, and even though I'm not getting my hopes up high (it can change still) it feels pretty amazing. The official results won't arrive until maybe the 20th of November and the final grade might not be laudatur, but I'm still proud of myself for the first time in a while.

For those unfamiliar with the Finnish matriculation examination grading system, there's a lot of information on the English wikipedia and if you can't bother to read it: laudatur is the best grade and only about 5 percent of the students receive it, eximia cum laude is the second best and about 15 percent of the students receive that one


Tuesday, November 1, 2011

Gentlemanly

Bleiseri/Blazer: H&M, Chinot/Chinos: WE, Paita/Shirt: second-hand, 
Kengät/Shoes: second-hand (Noordermarkt) Huivi/Scarf: SIX, Laukku/Purse: H&M

Marraskuun alun kunniaksi jälleen yksi vanhempi asukuva, vaihteeksi kuvattu jossain muualla kuin makuuhuoneessa... Vain tasan kuukausi aikaa 19-vuotissyntymäpäiviini!

--

To celebrate the beginning of November, here's one more old outfit picture that was taken somewhere than in the bedroom for a change... Exactly one month to go till my 19th birthday!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...